Enpä koskaan uskonut olevani tässä tilanteessa, miettiväni siis mitä kirjoittaisin BLOGIINI. En ole koskaan ollut kiinnostunut bloggailusta, enkä ole lukenut säännöllisesti mitään blogia (paitsi Johanna Tukiaisen Seiska-Liveä aina välillä, mutta shh... siitä aiheesta).

Minulla ei ole mitään käsitystä miten tai mitä tänne pitäisi kirjottaa, ja mikä kiinnostaisi ihmisiä. Onneksi ajatukseni olikin siis tehdä tämä blogi täysin itseäni varten. Ja mahdollisesti muutamaa kaveriani varten jotka pakotan lukemaan tämän. Ja äitiäni, joka luultavasti haluaa nähdä ja lukea tämän siltä varalta että kehtaako liikkua seurassani enää. MUHHAHHA.

Joten pääni on tyhjä ja jopa se lautasia yhteen hakkaava apina on hiljentynyt.

Noh, aloitetaan helpolla, eli olen naispuolinen Suomalainen ihminen, työskentelen ravintola-alalla, tällä hetkellä baarissa, vaikka koulutukseltani olen media-assistentti. Kyynel. On baarissakin ihan kivaa. Välillä. Hyvin harvoin, mutta ehkä joskus. Ehkä. Tavoitteenani on päästä opiskelemaan alaa, siis media-alaa, vielä lisää, ja joskus elättää itseni niillä hommilla.

Rakastan rock-musiikkia, vaikka jotkut ovat sitä mieltä että rakastamani Bon Jovi ei ole rokkia, mutta kyllä se on. Kuuntelen 80-luvun tukkaheviä, mutta myös metalcorea, ja nykypäivän rokkenrollia. Ja iskelmää ja noh, kaikkea hyvää musiikkia. 70 ja 80-luvulla tehtiin huomattavasti asenteellisempaa settiä, mutta on nykyään joitain poikkeuksia. Ei nyt juuri tule yhtään mieleen, mutta kai niitä on? No okei, Avenged Sevenfold OLI hyvä. Ei ole enään.

Luen paljon myös kirjoja. Viimeisin lukemani jalokivi oli joululahjaksi saatu Aerosmith keulakuvan Steven Tylerin omaelämänkerta. Siinä oli menoa ja meininkiä. Ei siitä enempää. Lue itse jos jäi kiinnostamaan. Suosittelen.

Oikean ammattini puolesta saan istua paljon tv:n  ääressä ja katsella elokuvia ja tv-sarjoja. Pitäähän mun pysyä ajantasalla mitä Hollywoodissa tapahtuu! Kjeh heheh... Rakastan kauhuelokuvia. The X-Filesiä ja P.S. I Love you:ta, ÖÖ... Nyt lipsahti, mutta onhan se nyt hyvä elokuva! Minä itken kun pieni apina JOKA IKINEN KERTA! Pyrin kuitenkin pitämään imagostani kiinni ja katselemaan kauhuelokuvia ja kovan luokan komediasarjoja.

Onnittelut siitä jos jaksoit lukea tänne asti, sillä nyt selviää se, miksi oikeasti kirjoitan tätä "blogia". Voiko tätä jo sanoa blogiksi? No, mutta asiaan. Saatoit ehkä huomata kiinnostuksenkohteeni, jos ajatuksesi ei aivan kauheasti harhaillut. Ongelmani on siis se että viihdyn aivan liian hyvin oman pääni sisällä lukien kirjoja ja itkien kuinka kaunis elokuva Gravity on. Ei pelkästään George Clooneyn takia, vaan ihan sen takia, että elokuva on mielettömän kaunis. Nousee tippa linssiin taas asiaa ajatellessa... Mutta niin. Viihdyn hyvin paljon myös sipsipussin ja karkkipussin seurassa. Ylipainoa on kertynyt, koska liikunta ei ole se ajanviete johon välttämättä haluaisin aikaani tuhlata. Ja syöminen on kivaa. Ja energiajuomat on kans hyviä.

Olen ollut laihdutuskuurilla, tai siis elämäntapamuutoksella tässä nyt hyvän aikaa, mutta olen jämähtänyt, ja kun harppaan askeleen eteenpäin, otan kaksi askelta taaksepäin. Suoraan sanottuna vit*... kun en saa itseäni niskasta kiinni. Sitten sain älynväläyksen viime yönä. Teen tästä kunnon projektin, niin että en kehtaa repsahdella! Kun pukee omat ajatuksensa sanoiksi, sitä miettii tekstiä lukiessaan että hei kamoon, ei se nyt voi olla noin vaikeaa. Oman päänsä sisällä asiat vaan pyörivät ympyrää ja muuttuvat satamiljoonaa kertaa pahemmiksi. Kokeillaan nyt sitten näin! Ja tuleepahan harjoiteltua vähän tätä kirjoittamista ihan ohimennen!

Ja blogin otsikko kertoo sitten palkinnosta joka odottaa kun saavutan tavoitepainon. (Jos rahapussi sallii). Eli kaksi viikkoa Los Angelesissa vuoden lopulla. Kova säästäminen on jo alkanut, tipit on mennyt säästöpääkalloon ja kun rahaa ei mene enää viinaan tai ulkonasyömiseen, karkkeihin ja sipseihin, oletan että säästän siinäkin jonkin verran. Ensisijainen matkakohde on siis ihana Los Angeles, jossa olen viikon aikaisemmin lomaillut, mutta jos nyt niin ikävästi käy että taloudellinen tilanne on kuralla, niin tyydyn sitten vaikka Tallinanmatkaan. Pääasiahan tässä on se elämänmuutos.

Ei, en mä kyllä voi valehdella itselleni, pakko mun on sinne Losiin päästä! Säästän vuoden lisää ja meen sit... noh noh, karkaa taas käsistä tää juttu.

Olen vähän huono ihminen kun en kerro aloituspainoani, koska hävettää liikaa, mutta tulen kertomaan viikoittain paljonko on lähtenyt ja minkälaisella liikunnalla. Mulla on ammattilaisen tekemä ruokavalio, joka on suuri osa laihtumista! Suosittelen sitä kaikille painoa pudottaville. Ja nimenomaan ammattilaisen tekemää ruokavaliota! Hyvä olo on taattu ja virtaa piisaa. Onneks huomasin kirjoitusvirheen, s-kirjain oli livennyt "virtaa"- sanaan. Hihhih.

Usko tai älä, itse en ole ammattilainen, joten ei mitään käryä liikunko oikein vai en, joten en suosittele ottamaan mallia! Teen niinkuin itsestä tuntuu hyvälle, lepopäiviä (<3) unohtamatta.

Hei, tässä tää eka teksti nyt sitten varmaan olis. Oon varmaan unohtanut kaikkea oleellista ja tyrkännyt tilalle kaikkea epäoleellista, mutta eiköhän tämä tästä. Matka on pitkä.

 Kiitos, jos jaksoit tänne asti lukea, ja "oot vähän outo" tai "luuletko olevasi hauska?" kommentit saa jättää suosiolla pois, koska joo, oon outo ja ei, en edes luule olevani hauska, HAHHAHHAH! No luulenpas!

Viikon tsemppibiisi <3 Koska olemme kaikki kauniita. (Ei tää biisi kyl siitä kerro mut...)

https://www.youtube.com/watch?v=wXqQGJxSNiQ